Keskenmenon jälkeen mulla on ollut kahdet kuukautiset, ja kolmannet on pian alkamassa. Huomaan, että ajattelen ja toivon jatkuvasti, että olisipa nyt tärpännyt. Kuulostelen kehoani huomaamatta tarkemmin raskauden varalta. Jollain tasolla pelkään, että ajattelen raskautumista jopa liikaa, mikä jossain vaiheessa voi muuttua stressitekijäksi... Ja tiijän, että stressi voi taas "vaikeuttaa" raskautumista 😪 On tää melkoinen oravanpyörä.
En ees tiijä mitä hain tältä postaukselta. Kai vaan täytyi taas purkaa ajatuksia lapsettomuudesta. Varmasti palaan tähän aiheeseen, mutta nyt yritän vain huolehtia omasta hyvinvoinnista ja olla kuulostelematta kehoani liian tarkkaan. En haluaisi, että joka kuukausi, ties kuinka kauan tästä eteenpäin, tulen vain pettymään liikojen toiveiden vuoksi. Sanonpa vielä sen, ettei lähipiiristä tulleet useat vauvauutiset oloa helpota 😪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti