Hoitovapaalla

Niin se äitiysloma loppui, ja olen nyt hoitovapaalla ❤️ Hoitovapaalle jääminen oli minulle itsestäänselvyys, sillä haluan ottaa kaiken ilon irti ajasta, kun Pieni on vielä pieni ❤️ Ja ihan siksikin, että vaikka toisin toivon, ei tiedä jääkö tämä ainutkertaiseksi kokemukseksi. 

Siitäpä tulikin mieleen, jo pari viikkoo minipillereiden lopettamisen jälkeen mietin, joko olisi tärpännyt 😂 Tää on ihan sairasta 😂 Tiputteluvuoto on lakannut heti, kierron pituus on venynyt jo 12 päivästä 19 päivään! Ja jatkuu vielä, sillä menkkoja ei näy. Eiköhän ne sieltä tule. Mukavinta on, etten ole enää niin super-äreä koko ajan. 

Voihan hormonit

Synnytyksen jälkeen minulle määrättiin minipillerit, joita saa käyttää imetyksen aikana. Lopetettuani imetyksen jatkoin kyseisten pillereiden syömistä. Musta tuli ihan hirviö! Olin jatkuvasti pahalla päällä ja kaikki paha olo oli tietenkin helppo purkaa puolisoon. Jossain vaiheessa jopa ajattelin, että pääsisin paljon helpommalla jos hoitaisin Pientä yksin. Eli todella syvissä vesissä meni ajatukset. 

Silloin päätin että nyt riittää. Jätin minipillerit syömättä. Keskustelimme jo aiemmin puolisoni kanssa, että ehkä uskallamme haaveilla ja toivoa/yrittää toista lasta ❤️Jätin siis pillerit pois. Siitä on reilu kaksi viikkoa, ja olon huomaa. En ole lainkaan niin ärsyyntynyt koko ajan. Puolison kanssa eläminen on taas sellaista kuin sen pitäisikin olla ❤️ Enää en koske moisiin pillereihin. Voi toki olla, että jokin toisen merkkinen valmiste olisi minulle sopinut, mutta katsoimme asian paremmaksi vain olla ilman hormonaalista ehkäisyä 😊 

Ehkäpä tiedossa onkin siis taas jännittäviä aikoja 😍

Nukkumisesta

Pienellä riittää vauhtia ja virtaa niin hirmuisesti, että välillä en voi kuin ihmetellä vain, kuinka hän jaksaakin touhuta koko ajan 😅 Hän niin taitavasti nousee tukea vasten seisomaan, laskeutuu takaisin istualleen, välillä jää kyykky -asentoon pidemmäksikin aikaa ja heijaa itseään siinä ylös ja alas. Itselle tulisi erittäin hyvä jalkatreeni, kun yrittäisin tehdä samoin! 🤭

Vieläkin öisin Pieni herää yleensä kaksi kertaa syömään. Imetin häntä kuuden kuukauden ikäiseksi asti, mikä olikin tavoitteeni 😊 Samoihin aikoihin Pieni alkoi saada rintaraivareita ja maito alkoi maistua mieluummin tuttipullosta, johon siirryimme vähitellen. Vaikka Pieni syö nyt enemmän kiinteitä ruokia, niin silti hän syö öisin hyvällä ruokahalulla. Jospa yösyötöt jäävät lopulta pois, kun kiinteiden ruokien määrä kasvaa entisestään. Sitä odotellessa. 

Olisikin erittäin mukavaa nukkua koko yö rauhassa sitten pitkään aikaan 🥺 Vaikka mä kyllä oon aina ollut jotenkin huono nukkuja, koska oon aina heräillyt öisin useita kertoja. Mutta jos saisi edes olla nousematta sängystä yöllä, niin olis kiva 😅

Hyvinvointini

Niinku aiemminkin oon kirjoittanut, oon kiinnostunut hyvinvoinnista, terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Siitä huolimatta itse sorrun elämään ei niin terveellisesti aika ajoin 😅 Ruoan laatuun on jälleen kiinnitettävä enemmän huomiota. Herkuttelupäivän sijaan viikossa saattaa olla useita päiviä, kun vedän herkkuja napaan 😐 Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi syödä enemmän.

Onneksi alkoholia ei enää tule otettua lähellekään yhtä paljon kuin ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Nykyään otan alkoholia ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Silloinkin 1-2 annosta olutta tai siideriä. Jo ajatus alkoholin nauttimisesta kun Pieni on kotona, saa mut tuntemaan huonoa omatuntoa. Tää tunne juontaa varmasti juurensa mun omaan lapsuuteen, jossa vanhempani olivat alkoholin suurkuluttajia 😕 En ikinä halua Pienen kokevan samaa, mitä itse lapsena koin ja tunsin vanhempieni juomisesta.

Tupakanpoltto on jäänyt kokonaan lopetettuani sen 2020 tammikuun 1. päivä ✌🏻

Liikuntaa tulee harrastettua ihan kohtalaisesti tähän elämäntilanteeseen nähden. Lihaskuntoa ylläpitävää ja lisäävää treeniä voisin yrittää tehdä enemmän. Tällä hetkellä sen määrä on ollut noin kerran viikossa. Viimeksi eilen tein aika tehokkaan kahvakuulatreenin ulkona Pienen nukkuessa rattaissa päiväunia 😊 Joten sen osaltahan tää viikko on jo hyvällä mallilla 😄 Kävelyä tulee useampana päivänä viikossa, kun yritän nukuttaa Pientä päiväunille pihatiellä vaunutellen.  Kuntosalilla olen päässyt käymään ihan liian vähän. Omaa saliohjelmaa en ole tehnyt varmaan koko kesänä... Olen muutaman kerran käynyt polkemassa spinningpyörällä oman ohjelman mukaan. Se on ollut tehokasta ja mukavaa, mutta odotan, että pääsen taas ohjatulle ryhmäliikunta-spinniin 😊 

Oishan tässä aina petrattavaa, mutta ehkä tää mun tilanne ei niin paha ookkaan ku mitä ajattelin ennen tätä kirjoitusta. Puntarilla en tosin ole käynyt hetkeen, koska en koskaan aamuisin muista 🤦🏼‍♀️ 

Ikää 9kk

Blogin kirjoittaminen on unohtunut ihan täysin! Harmittaa, olisi ollut jälkikäteen todella ihanaa lukea tarkemmin, kuinka Pienen kanssa on mennyt. Vauvakirjaa olen tottakai täyttänyt, mutta kyllähän blogiin saa asiaa paljon enemmän ja monipuolisemmin.

No aikaa on kulunut. Pienelle tuli tässä kuussa ikää jo 9kk ❤️ Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Pieni osaa istua ilman tukea, nousee seisomaan tukea vasten ja ottaa askeliakin tuettuna. Hampaita on puhjennut 2 alas ja ylös on tullut kulmahampaat. Pieni-vampyyri 😂❤️ Ja virtaa ja vauhtia riittää aamusta iltaan. Hänen peräänsä saa olla ihan koko ajan katsomassa. Silti välillä tulee kupsahduksia ja kömmähdyksiä kun tasapaino ei vielä pidäkään. Mutta periksi ei anna, aina nousee uudelleen sohvanreunaa vasten, ja yläkertaan vievät rappuset ne vasta mielenkiintoiset ovat! Onneksi turvaportti on heti vastassa 😊

Pieni jokeltelee paljon, tykkää ihan selvästi kun hänelle luetaan kirjaa tai laulaa. Muskettikoirien tunnari on aina pysähdyttävä kuuntelemaan ja katsomaan 🤭 

Kuten jo aiemmin sanoin, niin aika on mennyt liian nopeasti. Tässä kuussahan mulla loppuu jo äitiysloma! En kuitenkaan ole vielä palaamassa töihin, ainakaan täysillä tunneilla. Jään vuodeksi hoitovapaalle, kotiin Pienen kanssa ❤️ Nautin tästä ajasta, kun Pieni oikeasti on vielä pieni. En voi tietää, onko tämä meille ainutkertainen kokemus. Nähtäväksi jää...

Haluaisin todella päivittää blogiani enemmän, ihan jo itselleni muistoksi talteen Pienen vauva-aikaa. Muutenkin, taas on tullut itselle sellainen olo, että haluaa purkaa mieltään ja ajatuksia kirjoittamalla. Eiköhän tekstiä tule siis jatkossa taas useammin 😊