Seesteistä rv:lla 15

Täällä eletään jo raskausviikkoa 15, 14+4 tarkalleen 😊 Kaikki on mennyt hyvin. Tuntuu, että mitä lähemmäksi mun kesäloma tulee, sitä väsyneemmäksi tunnen itseni 😅 En jaksais enää millään tehdä viimeisiä työvuoroja ennen lomaa. Lomasuunnitelmat ovat aika selvät; masun kasvatusta 😊 Seuraava neuvolakäynti onkin vasta lomani puolessa välin. Pieni ehtii kasvaa aika huimasti siihen mennessä. Odotan niin kovasti että pääsee taas näkemään Pienen ♥️

Niskaturvotusultra

Kävin pari päivää sitten niskaturvotusultrassa. Olin luottavaisin mielin sen suhteen, että Pieni on ainakin elossa, koska olin juuri edellisenä päivänä kuunnellut sydänääniä dopplerilla 😊 Mutta tottakai itse tutkimus sitten jännitti. Mitä jos turvotusta olisikin merkittävä määrä? Vaikka seulaan lähdimmekin, emme oikeastaan koskaan istuneet alas mieheni kanssa ja jutelleet, mitä teemme jos poikkeavaa ilmenee. Onneksi tähän ei ollut tarvetta, sillä niskaturvotusta oli Pienellä 0,6mm 😊 3mm ja sen yli menevät arvot olisivat huolestuttavia.

Ultran aikana Pieni oli taas kovasti liikkeellä. Hän heilutteli käsiään, ojenteli jalkojaan ja näytti jopa heittävän kuperkeikkaa toiselle kyljelleen 😄♥️ Mulla vain valui onnen kyyneleet kun ihastelin Pienen touhuja ♥️ Saimme ihania ultrakuvia mukaan käynnistä, niitä onkin tullut ihmeteltyä 😊 

Välillä tuntuu vieläkin uskomattomalta, että Pieni on tuolla massussa kasvamassa, mutta oi kuinka me ollaan niin onnellisia ♥️

Kotidopplerista mielenrauhaa

Kun viime perjantaina pääsin töistä kotiin, huomasin vessassa käydessä pahinta mitä raskaana ollessa voin kuvitella: verta. En ollut ollut mitenkään kipeä, veri oli hieman ruskehtavaa, eli täytyi olla jotain vanhempaa vuotoa. Vastaavanlaista mulla oli noin kuukausi aiemmin, juuri kun tavallisesti olisi kuukautiset menossa. No, tämä oli varmaan tiputtelua samasta syystä. Mutta tietysti pelko valtasi mun mielen ja itkin, että tässäkö tämä taas oli.

Kerroin vuodosta ystävälleni, joka on myös raskaana, 9 viikkoa pidemmällä kuin minä. Ystävä hyppäsi samantien autoon ja ajoi luokseni kotidopplerin kanssa. Hetken aikaa kuuntelimme dopplerilla vastaani, kuului oma sykkeeni sekä ääniä suolistosta. Viimein muutaman minuutin jälkeen löytyi Pienen nopeatempoinen syke ♥️ Oltiin kummatkin niin helpottuneita, että taas itkettiin 😄 Tällaisissa tilanteissa toi doppleri on kyl aivan mahtava kapistus. Tiedän, että sen käytöstä voi tulla toki lisästressiäkin, jos sydänääniä ei saakaan löytymään. Mutta mun pelastus tämä oli tällä kertaa ♥️ Sain ystävältäni dopplerin lainaan, hän itse pystyy jo tuntemaan masuasukkinsa liikkeet. 

Olin päättänyt, etten turhaa doppleria kokeilisi, mutta onhan tuota pari kertaa tuon perjantain jälkeen tullut kokeiltua 😊 Toisen kerran yhdessä miehen kanssa, niin hänkin sai kuulla Pienen sydänäänet ensimmäistä kertaa. Ja kolmannen kerran kuuntelin juuri hetki sitten. Ikuisuudelta kestäneen vartin jälkeen löysin Pienen sydänäänet ♥️ Voin ainakin luottavaisemmin mielin lähteä huomenna niskaturvotus ultraan. 

11+3

Nyt eletään jo raskausviikkoa 12. Päivä päivältä ollaan Pienen kanssa turvallisemmilla viikoilla ♥️ Viime torstaina kävin jälleen ultrassa, ihan oman mielenrauhani vuoksi. Siellä Pienellä oli sellaiset jumppahetket menossa ettei mittojakaan saatu otetuksi 😂 Tärkeintä oli kuitenkin varmistaa, että Pieni on vielä pysynyt mukana ♥️ Tuntuu uskomattomalta, että toinen liikkuu jo niin paljon, enkä mä tunne sitä millään lailla vielä.

Oireista väsymys on tosiaan hieman hellittänyt. Rinnat ovat edelleen arat ja kohdun tietämillä on vihlaisuja useasti päivässä. Nämä tuntemukset luo uskoa, että siellä on kaikki hyvin. Vatsa näyttää mun silmään jo hieman kasvaneen, toki voi olla turvotustakin, mutta tuntuu hyvälle 😊

Ens viikolla, kun raskausviikkoja on 12+4, on niskaturvotus-ultra. Siinäpä onkin taas aihetta jännitykseen.