Kävin pari päivää sitten niskaturvotusultrassa. Olin luottavaisin mielin sen suhteen, että Pieni on ainakin elossa, koska olin juuri edellisenä päivänä kuunnellut sydänääniä dopplerilla 😊 Mutta tottakai itse tutkimus sitten jännitti. Mitä jos turvotusta olisikin merkittävä määrä? Vaikka seulaan lähdimmekin, emme oikeastaan koskaan istuneet alas mieheni kanssa ja jutelleet, mitä teemme jos poikkeavaa ilmenee. Onneksi tähän ei ollut tarvetta, sillä niskaturvotusta oli Pienellä 0,6mm 😊 3mm ja sen yli menevät arvot olisivat huolestuttavia.
Ultran aikana Pieni oli taas kovasti liikkeellä. Hän heilutteli käsiään, ojenteli jalkojaan ja näytti jopa heittävän kuperkeikkaa toiselle kyljelleen 😄♥️ Mulla vain valui onnen kyyneleet kun ihastelin Pienen touhuja ♥️ Saimme ihania ultrakuvia mukaan käynnistä, niitä onkin tullut ihmeteltyä 😊
Välillä tuntuu vieläkin uskomattomalta, että Pieni on tuolla massussa kasvamassa, mutta oi kuinka me ollaan niin onnellisia ♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti