Tänään on aika palata arkeen. Sairasloma loppuu. Jollain tasolla jopa hieman pelottaa. Takana on ollut taas raskas kokemus, miten tavalliseen päivärytmiin taas pääsee ja millä mielellä... Keskenmenon tuoma surutyö jatkuu vielä pitkään, ja siihen liittyvät tutkimuksetkin ovat vielä edessäpäin. Töissä en haluaisi asiasta puhua, toki kyselevät miksi olin poissa. Esimies ainoastaan tietää, toivottavasti. Tämä ja huominen päivä ovat varmasti rankimmat.
Aamulla herätessä tunsin vielä silmien olevan turvoksissa, itkusta ja herkuttelusta. Se on onneksi jo vähän helpottanut. Syömisten tarkkailu jatkuu. Jotain pitäisi vielä syödä ennen töihin lähtöä, mutta toisaalta ei tekisi mitään mieli. Pakko jotain yrittää.
Toivoisin tämän viikon olevan jo ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti